Tapahtui toissakesänä miehen vanhempien mökillä: Bongasin puuvajasta hienon vaaleanvihreän puisen postilaatikon. Se oli sopivalla tavalla kulunut ja kainosti kysäisin appiukolta mihin postilaatikko oli matkalla. Vastaus oli: polttopuuksi.
Voi olla, että kiljaisin kerran tai pari - en muista, sillä silmissä sumeni jo pelkästä ajatuksesta.
Sain pelastettua postilaatikon, ja nykyään se kaunistaa Ruusulan seinää.
Toisen romu on toisen aarre, niin se vaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti